Muutin heinäkuun alussa 2014 Tanskan Aarhusiin poikaystäväni perässä. Olimme tavaneet Teneriffalla huhtikuun lopussa 2014, kun olimme molemmat siellä lomalla. En ole koskaan aiemmin uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta nyt se iski ja kovaa, Siitä alkoi viestittely ja skypettely aktiivisesti. Ensimmäisen kerran tulin käymään Tanskassa vain 2 viikkoa tutustumisesta. Siitä 2 viikon päästä hän tulikin jo Suomeen käymään. Sitten ravasimme vuorotellen toistemme luona. Kesäkuussa päätimmekin, että muutamme yhteen.
Ensin mietimme kumpi muuttaa ja mikä on paras paikka meille. Hän osasi paremmin kieliä kuin minä, mutta hänelle muuttaminen tuntui raskaammalle kuin minusta. Kumpikin aloimme etsimään töitä ja minä löysin paikan nopeasti. Paikka varmistui kesäkuun lopussa ja tänne muutinkin jo heinäkuun alussa.
Kaikki tapahtui nopeasti ja vaivattomasti. Sukulaiset ottivat asian hyvin ja olivat onnellisia puolestani. Harmikseni suurin osa ystävistäni otti asian taas todella huonosti. Olin kuulema itsekäs, typerä ja idiootti. Moni katkaisi välit muuttoni vuoksi. Ihan kuin rakastuminen olisi rikos. Näin jälkikäteen ajateltuna, en heitä tarvitse. Silloin tosin tunteet olivat muutenkin pinnassa, joten tuntui aivan kamalalle näiden "ystävien" käytös.
Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes sain yhtäkkiä potkut työpaikastani. Kukaan ei ehtinyt opettaa minulle asioita ja kun en oppinut, sain potkut. En ole koskaan tuntenut niin suurta epäonnistumisen tunnetta kuin silloin. En saanut varoitusta, huomautusta tai mitään merkkiä asiasta. Olin ihan tyhjän päällä. En saanut tukia, koska poikaystäväni tienasi liikaa, ei ollut ystäviä täällä ja muutama vain Suomessa. Tunsin oloni niin yksinäiseksi kun kävelin kaduilla. En tuntenut ketään, outo kieli kuului joka paikassa ja jopa tuotteet kaupassa näyttivät oudoille.
Onneksi sain nopeasti osa-aikaisen työn ja aloin taas nauttimaan elämästä. Vieläkin jouduin tukeutumaan poikaystäväni lompakolle, mutta nyt minulla oli edes vähän oma rahaa. Pikku hiljaa aloin saamaan myös ystäviä täältä.
Pian sain kuulla maaräaikaisesta työstä, jossa haettiin suomenkielen asiakaspalvelijaa. Hain paikkaa ja sain sen. Lopulta minut vakinaistettiin. Työpaikka on paras mitä ikinä ole osannut edes haaveilla ja nautin joka päivästä.
Tässä kuussa ostimme talon ja ensi kuussa olisi muutto.
Yhteen vuoteen on mahtunut niin paljon tunteita ja tapahtumia. Kaikista tärkeintä että poikaystväni on tukenut minua joka hetkessä, eikä hylännyt minua.
